Populismi on osoittautumassa valheeksi, mutta tilalle voi tulla jotain pahempaa, ellei eriarvoistumiselle tehdä jotain. Edistyksen rintamaan tarvittaisiin myös demareita.
= = =
Oikeistopopulismin aalto, jonka piti pyyhkiä tänä vuona yli Euroopan, laantui Hollannin vaaleissa.
Hollannin tuloksen kannalta ratkaisevat seikat eivät ehkä tapahtuneetkaan Hollannissa vaan Britanniassa ja Yhdysvalloissa.
Monelle Britille on paljastunut, että Brexit-kampanja perustui lähinnä valheelle.EU-jäsenmaksua ei voikaan sellaisenaan siirtää terveydenhuollon rahoittamiseen eikä muissakaan väitteissä ollut totuutta kuin nimeksi.
Tästä kaikesta on seurannut, että EU:n ja jopa Euron kannatus on nousut kaikkialla Euroopassa, ei vain Britanniassa.
Trumpin voitto Yhdysvalloissa voi osoittautua populismin kannalta vielä suuremmaksi Pyrrhoksen voitoksi. Jo nyt on paljon pettyneitä äänestäjiä. Trumpin suosio on selvästi alempi kuin oli hänen äänisaaliinsa vaaleissa. Se, etteivät republikaanit ole pystyneet kehittämään korvaavaa mallia Obamacarelle ei ole vain noloa. Siinä kulminoituu koko valheellinen vihanlietsonta.
Trump lupasi parempaa terveydenhuoltoa kaikille ja paljon halvemmalla. Kun tämä Münchausenin temppu ei kaikkien yllätykseksi onnistunutkaan, vihaan kiihottamalla saatu kannatus saattaa päättyä suureen lässähdykseen.
(Sinänsä Yhdysvaltain terveydenhuoltojärjestelmä on niin kallis ja saavutuksiltaan niin surkea mitattuna vaikka kuolemilla, jotka olisi voitu välttää oikealla hoidolla, ettei pitäisi olla vaikeaa tehdä parempaa halvemmalla, mutta se on sitten aivan eri asia.)
Tolkullisesti ajattelevat republikaanit kauhistelivat 24 miljoonan ihmisen jättämistä sairausvakuutuksen ulkopuolelle ja kiiluvasilmäisimpien mielestä ulkopuolelle olisi pitänyt rajata enemmän ihmisiä. Tästä asetelmasta on hyvä lähteä vajaan kahden vuodenpäästä välivaaleihin. Niiden joukossa, joilta terveydenhuolto olisi viety, on paljon Trumpin äänestäjiä.
Lisää tällaisia epäonnistumisia, ja koko populistinen kansankiihotus näyttäytyy yhä useammalle poliittisena valheena.
Mutta mitä sen tilalle?
Syyt populistiseen herravihaan eivät ole kadonneet mihinkään – vain purkautumiskanava on menettänyt uskottavuutensa. Tilalle voi tulla myös jotain vielä pahempaa.
Keskiluokan kuihtumiseen ja eriarvoistumiseen on löydettävä toimivia lääkkeitä, tai teollisuusmaat kulkevat vaaleissa kriisistä toiseen.
Hollannin vaaleista ei tullut oikeistopopulistien maanjäristysvoittoa, mutta siitä tuli demarien maanjäristystappio. Entinen mahtipuolue menetti yli ¾ paikoistaan ja putosi pienpuolueiden joukkoon.
Populismismin vastavoimaksi eivät nousseet demarit vaan toisaalta vihreät (4 paikasta 14 paikkaan) sekä sosiaaliliberaalinen ja Eurooppa-myönteinen D66-puolue 12 paikasta 19 paikkaan. Tällä akselilla tapahtui siis polarisoitumista aivan samoin kuin Itävallan presidentinvaaleissa. Näiden molempien puolueiden on täytynyt viedä demarien ääniä.
Populistit ovat kaikkialla syöneet erityisesti demarien kannatusta, koska duunarieliitti on ollut pettynyt asemansa heikentymiseen. Ahdinko on saanut demarit vetäytymään siilipuolustukseen. Entisestä edistyksen lipunkantajasta on tullut muutoksen vastustaja.
Demarien ahdingolle on helppo ilkkua, mutta se on kaikkien parempaa huomista toivovien ongelma. Edistyksen rintamaan tarvittaisiin myös demareita. Siksi meidän kaikkien tulisi toivoa, että he pääsisivät henkisestä neuvottomuudestaan ja pystyisivät löytämään uuden suunnan. Autoakaan ei ohjata jarrupolkimella.